Kaunokirjallisen työn esitys
Väärällä jalalla
Mikään ei sujunut. Kaikki oli aamusta lähtien ollut pelkkää kaaosta ja mikä vain voi, oli mennyt perseelleen.
Herätyskello ei ollut soinut, jogurtti oli vanhentunut ja auto oli miltein ajanut yli suojatiestä välittämättä. Koululla tyttö huomasi, että paita on väärin päin ja reppuun hän oli erehdyksessä laittanut väärät kirjat. Hän oli nukahtanut tunnille, mikä oli yhtä aikaa huvittanut ja suututtanut opettajaa. Ruokakin oli sinä päivänä pahaa.
Koulusta tullessa hän oli ollut jo niin kiukkuinen, että oli kävellyt päin punaisia. Onneksi autoja ei juuri kulkenut. Kotiovella tyttö huomasi, että avaimet olivat hukassa. Postiluukusta kurkistaessa huomasi, että ne köllöttivät varsin tyytyväisinä eteisen pöydällä. Tyttö kirosi raskaasti. Rapussa ohi kävellyt mummo mulkaisi pahasti ja tyttö mulkaisi takaisin vielä pahemmin. Huoltomiehen soittaminen maksoi liikaa ja puhelimeen vastannut naisäänikin ärsytti suunnattomasti. Nainen ei tuntunut kuuntelevan yhtään ja tyttö joutui sanomaan lähes kaiken kahteen kertaan.
Viimein asuntoon sisälle päästyään hän ei enää halunnut lähteä ulos. Ties vaikka vielä kuolisi tällaisena päivänä. Tietokone ei yhdistänyt nettiin ja tytön teki mieli potkaista sitä, mutta malttoi mielensä.
Jääkaapissa oli lähinnä vain kananmunia ja appelsiineja. Munakasta tehdessään hän tajusi, että munat olivat nekin vanhentuneita.
Appelsiinia kuoriessaan hän nojasi tiskipöytään ja katseli ikkunasta ulos. Vastapäisen talon parvekkeelta katsoi vieras poika takaisin. Sillä oli pitkät hiukset, surulliset silmät ja mustat vaatteet. Tyttö katsoi ikkunasta heijastuvaa omaa kuvaansa; likaiset hiukset, t-paita ja alushousut. Hän alkoi olla jo niin lannistunut, ettei edes hävennyt kävellessään ikkunan eteen ja katsellessaan pojan kasvonpiirteitä. Poika tumppasi tupakkansa vino hymy naamallaan ja meni takaisin sisään.
Tyttö laittoi radion soimaan niin lujalle, että naapuritkin kuulevat ja aloitti toisen appelsiinin.
Kun appelsiini oli melkein syöty, musiikin yli kuului ovikellon helähdys.
Mikään ei sujunut. Kaikki oli aamusta lähtien ollut pelkkää kaaosta ja mikä vain voi, oli mennyt perseelleen.
Herätyskello ei ollut soinut, jogurtti oli vanhentunut ja auto oli miltein ajanut yli suojatiestä välittämättä. Koululla tyttö huomasi, että paita on väärin päin ja reppuun hän oli erehdyksessä laittanut väärät kirjat. Hän oli nukahtanut tunnille, mikä oli yhtä aikaa huvittanut ja suututtanut opettajaa. Ruokakin oli sinä päivänä pahaa.
Koulusta tullessa hän oli ollut jo niin kiukkuinen, että oli kävellyt päin punaisia. Onneksi autoja ei juuri kulkenut. Kotiovella tyttö huomasi, että avaimet olivat hukassa. Postiluukusta kurkistaessa huomasi, että ne köllöttivät varsin tyytyväisinä eteisen pöydällä. Tyttö kirosi raskaasti. Rapussa ohi kävellyt mummo mulkaisi pahasti ja tyttö mulkaisi takaisin vielä pahemmin. Huoltomiehen soittaminen maksoi liikaa ja puhelimeen vastannut naisäänikin ärsytti suunnattomasti. Nainen ei tuntunut kuuntelevan yhtään ja tyttö joutui sanomaan lähes kaiken kahteen kertaan.
Viimein asuntoon sisälle päästyään hän ei enää halunnut lähteä ulos. Ties vaikka vielä kuolisi tällaisena päivänä. Tietokone ei yhdistänyt nettiin ja tytön teki mieli potkaista sitä, mutta malttoi mielensä.
Jääkaapissa oli lähinnä vain kananmunia ja appelsiineja. Munakasta tehdessään hän tajusi, että munat olivat nekin vanhentuneita.
Appelsiinia kuoriessaan hän nojasi tiskipöytään ja katseli ikkunasta ulos. Vastapäisen talon parvekkeelta katsoi vieras poika takaisin. Sillä oli pitkät hiukset, surulliset silmät ja mustat vaatteet. Tyttö katsoi ikkunasta heijastuvaa omaa kuvaansa; likaiset hiukset, t-paita ja alushousut. Hän alkoi olla jo niin lannistunut, ettei edes hävennyt kävellessään ikkunan eteen ja katsellessaan pojan kasvonpiirteitä. Poika tumppasi tupakkansa vino hymy naamallaan ja meni takaisin sisään.
Tyttö laittoi radion soimaan niin lujalle, että naapuritkin kuulevat ja aloitti toisen appelsiinin.
Kun appelsiini oli melkein syöty, musiikin yli kuului ovikellon helähdys.
Työn tiedot
Väärällä jalalla
tilhi
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 268 sanaa» Työ lisätty: 21.02 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.
Kommentit
Ketturuukku
09:35 // 13.03 - 2008
Saa odottamaan jatkoa, mutta hyvä ettei sitä anneta, niin saa miettiä itse mieleisensä lopun =) Pidin!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!