Kaunokirjallisen työn esitys

Ja jokainen on jälki meissä

Kevät on melkein valmis
aurinko on lämmin kasvoja vasten

”anna anteeksi kaikki mennyt
nykyinen
tuleva”

sanon ääneen
painan monta kertaa delete- nappulaa
enkä siltikään poista kaikkea

sillä jokaisesta ihmisestä
pienestä
suuresta
j o k a i s e s t a ( sinusta)

jää jälki

mutta joskus on otettava askeleita
satutettava
joskus on vain pyydettävä sata kertaa anteeksi
eikä siltikään voi olla tarpeeksi pahoillaan

koska kuitenkin tulee se hetki
kun on hävettävä itsensä olemattomaksi
vain koska tahtoo taas tuntea olevansa
enemmän kuin vain turta

”minä olen niin pahoillani”

ja toivoin ettei se olisikaan niin
mutta ainahan se on niin
ettei mitään saa odottaa liikaa

eikä mitään saa toivoa niin
toivoa niin että sisältä vääntää
eikä kenestäkään olisi saanut välittää niin

( tai olisi sittenkin )



”ja kyllä minä sinusta välitin.”

Työn tiedot

Ja jokainen on jälki meissä

Tapuli

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 108 sanaa» Työ lisätty: 25.02 - 2008» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Ja todella välitän edelleen.

Enemmänkin ehkä itselle kirjoitettu.

Ps. anteeksipyytelykin voi olla heikkous.

Kommentit

misstep

22:38 // 25.02 - 2008

hyvä. tykkäsin. aihe on läheinen.
helppolukuinen, hyvin jaksotetttu.

BlackWolf

07:43 // 26.02 - 2008

Anteeksipyyntö ilman katumusta ei ole anteeksipyyntö.

Kauniita ajatuksia tässä. En yleensä pidä kovin pitkistä runoista mutta tämä on tällaisenaan hyvä.

Requiescat

22:37 // 08.05 - 2008

Tykästyin runon rytmitykseen ja kielelliseen asuun toden teolla! Eikä tarina jää "teknisten" ansioiden varjoon lainkaan, ehei. Häivähdykset itsesyytöksestä, kokemukset ihmisyydestä ja ihmissuhteitten moniulotteisuudesta ovat aidosti koskettavia ja tuoreesti ilmaistussa muodosta. Ja mikä tärkeintä, aihe koskettaa itseäni henkilökohtaisella tasolla. Itse olen törmännyt samanlaiseen tilanteeseen useaan otteeseen ja huomannut pohtivani samoja asioita - joskin en näin selkeästi ja ehkäpä jopa filosofisesti- yön hetkinä. Ihmiskontaktin pelko ja sen aiheuttama turtumus ovat ajoittain kovinkin ahdistavia, koska rakkauta ja kiintymystä jotakuta kohtaan ei todellakaan voi pyyhkiä kuin tekstiä.

Vilpittömät kiitokseni.

Dot

22:54 // 25.06 - 2008

Hieno nimi runollasi, joka antaa odottaa mielenkiintoista sisältöä! Monipuolista pohdintaa harrastat tekstissäsi. Sulkuja käytät tehokeinona, minusta ne kuitenkin runoissa eivät puolla paikkaansa.

sisvel

14:27 // 07.08 - 2008

Kaunis, huomaa et on tehnyt kipeää, + tiedän et on tehnyt.
<3

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!