Kaunokirjallisen työn esitys
Hän
"Rakastin sinua enemmän kuin itseäni"
Oli kostea kesäpäivä kun ensi kerran näin sinut.
Istuit selin ikkunaa päin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Puoleen selkään ylettyvät hiuksesi oli letitetty yhdellä
punaisella langalla.
Silloin en vielä uskaltanut puhua, saati sitten koskettaa.
Astuin kahvilan sisälle sydän pomppien kuin hullu sisälläni.
Istuin baaritiskin eteen josta oli suora
näkymä sinuun. Olit Hänen seurassa.
Nauroit äänekkäästi niin että kaikki huomasivat
ja kuulivat sinut. Kaikki kadehtivat Häntä.
Huomasin muutaman viikon kuluttua että kävit
aina tiettyinä päivinä siinä samassa kahvilassa
nauraen nauruasi.
Olin aina paikalla, penkillä baaritiskin edessä.
Meni kuukausi ja tiesin jo missä asut.
Menit aina iltaisin lenkille, juoksit puiston läpi pimeällä.
Minä suojelin sinua.
Eräänä päivänä tasan puolen vuoden kuluttua ensi
tapaamisestamme soitit minulle.
Lupasin tulla käymään kotonasi.
Olit niin kiltti, nauroit nauruasi minulle. Vain minulle.
Pian annoit kotisi avaimet, kutsuit minut sisälle
kotiisi joka aina tuoksui hyvältä. Hajuvedeltä
jota aina käytit.
Otin salaa sinulta vaatteesi muistoksi,
säilytin sitä tyynyni vieressä.
Niin iltaisin muistin aina sinut rakkaani.
Yhtäkkiä pyysit avainta takaisin.
Kysyin syytä. Hän oli käskenyt niin tehdä,
oli huolissaan rakkauteni laadusta.
Suutuin, kuinka tällaista pystyi edes joku ajatella?
Kyseenalaistaa rakkauttani?
Valehtelin silloin eka kerran sinulle.
Valehtelin että palautan avaimen sinulle seuraavana päivänä.
Mutta illalla kun Hän ja sinä rakkaani nukuitte
otin avaimeni ja avasin luukkusi.
Hän oli vain tiellä meidän yhteisen rakkauden,
Hän kuihtumaan sai rakkautesi.
Tiesin kummalla puolen nukkui Hän, en turhaan ollut käynyt kämpilläsi.
Päätin päättää kaiken kerralla ja Hänet iskin hengiltä.
Nostettuani aseeni kuitenkin huomasin että olit Hänen
puolella itsesi tappaen.
Tajusin oli Hän minut tappanut, ilman sinua ei ollut minua.
Niinpä rakkaani päättyi tänä yönä myöskin minun elämäni.
Painaen käteni hellästi poskellesi varastin viimeisen suukon
ja sen jälkeen vaivuin uneen kanssasi.
Siellä elän loputtomasti kanssasi rakkaani.
"Rakastin sinua enemmän kuin itseäni"
Oli kostea kesäpäivä kun ensi kerran näin sinut.
Istuit selin ikkunaa päin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Puoleen selkään ylettyvät hiuksesi oli letitetty yhdellä
punaisella langalla.
Silloin en vielä uskaltanut puhua, saati sitten koskettaa.
Astuin kahvilan sisälle sydän pomppien kuin hullu sisälläni.
Istuin baaritiskin eteen josta oli suora
näkymä sinuun. Olit Hänen seurassa.
Nauroit äänekkäästi niin että kaikki huomasivat
ja kuulivat sinut. Kaikki kadehtivat Häntä.
Huomasin muutaman viikon kuluttua että kävit
aina tiettyinä päivinä siinä samassa kahvilassa
nauraen nauruasi.
Olin aina paikalla, penkillä baaritiskin edessä.
Meni kuukausi ja tiesin jo missä asut.
Menit aina iltaisin lenkille, juoksit puiston läpi pimeällä.
Minä suojelin sinua.
Eräänä päivänä tasan puolen vuoden kuluttua ensi
tapaamisestamme soitit minulle.
Lupasin tulla käymään kotonasi.
Olit niin kiltti, nauroit nauruasi minulle. Vain minulle.
Pian annoit kotisi avaimet, kutsuit minut sisälle
kotiisi joka aina tuoksui hyvältä. Hajuvedeltä
jota aina käytit.
Otin salaa sinulta vaatteesi muistoksi,
säilytin sitä tyynyni vieressä.
Niin iltaisin muistin aina sinut rakkaani.
Yhtäkkiä pyysit avainta takaisin.
Kysyin syytä. Hän oli käskenyt niin tehdä,
oli huolissaan rakkauteni laadusta.
Suutuin, kuinka tällaista pystyi edes joku ajatella?
Kyseenalaistaa rakkauttani?
Valehtelin silloin eka kerran sinulle.
Valehtelin että palautan avaimen sinulle seuraavana päivänä.
Mutta illalla kun Hän ja sinä rakkaani nukuitte
otin avaimeni ja avasin luukkusi.
Hän oli vain tiellä meidän yhteisen rakkauden,
Hän kuihtumaan sai rakkautesi.
Tiesin kummalla puolen nukkui Hän, en turhaan ollut käynyt kämpilläsi.
Päätin päättää kaiken kerralla ja Hänet iskin hengiltä.
Nostettuani aseeni kuitenkin huomasin että olit Hänen
puolella itsesi tappaen.
Tajusin oli Hän minut tappanut, ilman sinua ei ollut minua.
Niinpä rakkaani päättyi tänä yönä myöskin minun elämäni.
Painaen käteni hellästi poskellesi varastin viimeisen suukon
ja sen jälkeen vaivuin uneen kanssasi.
Siellä elän loputtomasti kanssasi rakkaani.
Työn tiedot
Hän
Pain
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 256 sanaa» Työ lisätty: 29.02 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kertoo pakkomielteisestä remontti miehestä *g*
Kommentit
Airy
23:07 // 29.02 - 2008
voi kun häiritsee muutamat sanat & lauseet: "rakkautes", "käyny", "Valehtelin
että palauttavani avaimen sinulle seuraavana päivänä."
kielioppi vie vähän makua. sisältö oli kyllä kiva mut ei jää niin hyvä maku suuhun tästä ku vois :>
kiitos
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!