Kaunokirjallisen työn esitys
Katson äärettömyyksiin
kohti horisontin rantaviivaa
välillä maailmojen
Sen jota kosken,
ja sen jota en.
Ikävääni huudan
kohti ylempää,
joka oli jo ennen elämää.
Tämä maailma horjuu,
kun minä horjun.
Tämä kulttuuri kuolee.
Enkä välitä siitä enää,
että kaikki loppuu,
että sortuu maa.
Jälleennäkemisen toivo antaa voimaa
kaikki elämän esteet voittaa
Työn tiedot
Raja
riikkari
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 36 sanaa» Työ lisätty: 04.03 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Yksi elämänmittainen ikävä.
Kommentit
GemineWings
11:11 // 04.03 - 2008
Jostakin syystä juuri kolmas säkeistö hurmasi minut eniten. :)
Kaunista ikävää, ainakin näiden sanojen perusteella. Jokseenkin monitulkintainen runo: toisaalta tässä voisi nähdä hyvin pitkän etäisyyden rakastavaisten välillä, toisaalta tässä voisi myös kahden ensimmäisen säkeistön perusteella nähdä kaksi "täysin eri maailmoista" tullutta ihmistä, joiden elämänalueet eivät kohtaa. Mutta viimeinen säkeistö antaa kuitenkin vivahteen, että jotakin parempaa on kuitenkin odotettavissa, ellei palaavaa sulhasta niin sitten jotakin muuta.
Tällaisia ajatuksia tämä herättää. Kaunista sanoilla leikittelyä, erityisesti kahdessa ensimmäisessä sekä hurmaavassa kolmannessa säkeistössä. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!