Kaunokirjallisen työn esitys
Maailman kaunein hymy
Juokset keltaisessa heinässä,
sun varpaas ei taida yltää edes maahan
eikä kasvot terävien heinien huippuihin, liitäväinen,
sä vaan juokset ilmaa ja toivot,
ehkä joskus liiankin hiljaa,
että aina maahan kaatuessa
suhun tarttuisi pieniä hyönteisiä,
jotka kuiskailisivat korviisi surullisia juttuja
ja iloisia pikku haaveita
ja sä toivot, että aina maahan mätkähtäessäsi
löytäisit pienen aarteen:
valkoisen kiven tai violetin kukkasen,
edes jotain, mitä laittaa sun
villinvihreän mekkosi taskuun,
eihän tuo yllä edes polviin,
mutta sun ei ole koskaan kylmä,
koska juokset vain auringon alla,
sateen pisaroita pakoon,
kilpaa lintujen laulun kanssa,
heinäsirkkojen säestäessä viuluillaan
sun herkkää lentoasi hullun taivaan alla.
Tänään mä puhalsin sun jalkasi mustikkaa,
polvesi tumminta suudelmaa,
pyyhin sulta kyyneleen silmäkulmista
ja suukotin poskeasi hymyillen,
sanoit, suhun sattuu, niin kaaduit taas,
etkä löytänyt mitään,
taskusi yhäti huutavan tyhjät,
käsiin tarttui vain hiekkaa ja niistä haavoja,
punaisia marjoja kämmeniin,
kuiskasin korvasi simpukkaan:
ei mitään syytä kyyneliin,
ne pienet kivet on
lintujen jäätyneitä kyyneliä,
taivaalta pudonneita
ja tuollaisten pienten, suloisten
lainetukkaisten tyttöjen silmistä itkettyjä helmiä,
juuri kun te luulette,
että ette ole löytäneet mitään,
teillä on suurin käsissänne,
mielissänne,
teillä on lintujen kyyneleet
silmissänne.
Juokset keltaisessa heinässä,
sun varpaas ei taida yltää edes maahan
eikä kasvot terävien heinien huippuihin, liitäväinen,
sä vaan juokset ilmaa ja toivot,
ehkä joskus liiankin hiljaa,
että aina maahan kaatuessa
suhun tarttuisi pieniä hyönteisiä,
jotka kuiskailisivat korviisi surullisia juttuja
ja iloisia pikku haaveita
ja sä toivot, että aina maahan mätkähtäessäsi
löytäisit pienen aarteen:
valkoisen kiven tai violetin kukkasen,
edes jotain, mitä laittaa sun
villinvihreän mekkosi taskuun,
eihän tuo yllä edes polviin,
mutta sun ei ole koskaan kylmä,
koska juokset vain auringon alla,
sateen pisaroita pakoon,
kilpaa lintujen laulun kanssa,
heinäsirkkojen säestäessä viuluillaan
sun herkkää lentoasi hullun taivaan alla.
Tänään mä puhalsin sun jalkasi mustikkaa,
polvesi tumminta suudelmaa,
pyyhin sulta kyyneleen silmäkulmista
ja suukotin poskeasi hymyillen,
sanoit, suhun sattuu, niin kaaduit taas,
etkä löytänyt mitään,
taskusi yhäti huutavan tyhjät,
käsiin tarttui vain hiekkaa ja niistä haavoja,
punaisia marjoja kämmeniin,
kuiskasin korvasi simpukkaan:
ei mitään syytä kyyneliin,
ne pienet kivet on
lintujen jäätyneitä kyyneliä,
taivaalta pudonneita
ja tuollaisten pienten, suloisten
lainetukkaisten tyttöjen silmistä itkettyjä helmiä,
juuri kun te luulette,
että ette ole löytäneet mitään,
teillä on suurin käsissänne,
mielissänne,
teillä on lintujen kyyneleet
silmissänne.
Työn tiedot
Maailman kaunein hymy
Nymfi
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 140 sanaa» Työ lisätty: 10.03 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ei kai tätä täällä vielä ollut. Omistettukin.
Kommentit
-JJ-
17:00 // 03.11 - 2008
Oho, enkö mä ole mitään järkevää tästä sanonut.
Tykkäsin hulluna. Toi loppu varsinkin, wau..
Ja taas hokaan sen,että näistä saa inspistä omiin juttuihin!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!