Kaunokirjallisen työn esitys
Tänä aamuna heräsin hitaasti. Olin jo päättänyt, etten nousisi ollenkaan tai sitten heräisin vasta iltamyöhään käydäkseni uudestaan nukkumaan.
Jossain jysähti.
Jysähti uudestaan.
Kääriydyin tiukemmin peiton sisään ja vihasin seinänaapuriani.
Jysähdys.
Toinen.
Vielä kaksi lisää.
Avasin silmät peiton alla ja kuuntelin. Ilma oli lämmintä ja tuoksui unelle.
Nostin peiton sivuun ja nousin istumaan.
Jysähtely jatkui ja ärsyynnyin lisää. Talon ohi ajavien autojen valot haroivat huoneen seiniä sälekaihtimien välistä. Ikkunan välistä kävi kylmää ilmaa ja lasiin oli tarttunut lunta ja jäätä.
Ääni tuli eteisestä.
Istuin sängyn laidalle, pujotin jalat tossuihin ja laahasin peitto ympärilläni eteiseen.
Kurkistin ovisilmästä käytävään. Ei siellä ollut ketään.
Kuulostelin lisää ymmärtääkseni mistä suunnasta ääni tuli.
Sitten tajusin pujottaa käden kaapissa riippuvan takin taskuun.
Se oli tullut takaisin.
Luulin jo aikaa sitten hukanneeni sen kaupungin kaduille ja kujille.
Nostin sen taskusta kämmenelle.
Sydämeni oli tullut takaisin.
Ja se sykki taas.
Työn tiedot
Huomasin rakastuneeni
tilhi
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 142 sanaa» Työ lisätty: 12.03 - 2008» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tajunnanvirtaa.
Kommentit
BlackWolf
22:45 // 12.03 - 2008
Aika kliseinen ja käytetty aihe. Mutta tajunnanvirtana....... aika hieno.
ssherlock
22:56 // 12.03 - 2008
Olin varma, etten tulisi pitämään tästä, mutta toisin kävi. Pidän siis.
Ketturuukku
09:32 // 13.03 - 2008
Simppeli, lyhyt, helppo, kaunis. Novelli parhaimmillaan siis =) Pidän pikaruuasta, siis novelleista, jotka tosiaan ovat vain parin sadan sanan mittaisia. Mutta silloin niissä täytyy olla paljon, että ne pysyvät toimivina. Tässä on =)
GemineWings
15:17 // 21.03 - 2008
Tämähän on toimiva. :)
Täällä harhakuvassa lyhyissä novelleissa tuntuu olevan se vika, että niihin ei saada tarpeeksi ainesta. Parin virkkeen lopputulos on mielestäni liian usein kuin suoraan päiväkirjasta (ei välttämättä niin hyvä asia). Tässä novellissa tuota ainesta on, ja lyhyeen kokonaisuuteen se on saatu hyvin mahdutettua. Kirjoitustyyli on hauskan persoonallinen, pidän tuosta luettelomaisesta vivahteesta.
Samoin tässä on lyhyin lausein kerrottu paljon: paljon jää kohtia avoimiksi, mutta juuri ne tekevät tästä mielenkiintoisen ja sitten antavat tilaa koko novellin ytimelle.
Pidän tästä kovasti. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!