Kaunokirjallisen työn esitys
Voi jumalauta, kun kattoon on pitkä matka. Minun ja hänen välissä kulkee useita verhojen läpi tunkevaa valosädettä. Ymmärrän, ei ole haitaksi ajatella välimatkoja, jos mielii professoriksi. Mutta faktat eivät silti selitä mieltäni raapivaa kysymystä: Onko sen pakko pyöriä? Muu huone on aivan paikallaan, silti fysiikan lakeja uhmaten katto vain pyörii.
Uhma.
Uhmaten.
Ei mitä paskaa. Tuo katto – minun kattoni kumoaa määritteet, joita kutsumme laeiksi. Kattoni lentää, jakautuu ja putoaa pöydältä ylöspäin. Se kävelee päin punaisia, ajaa kännissä ja raiskaa lemmikkimarsusi. ”Varokaa!” Huutavat ihmiset, jotka näkevät katon, mutteivät seiniä. Tämä on meille taivas. Vain minä ja kattoni. Rakastamme toisiamme pidempään kuin melko pitkään. Unelmoimme yhteisestä tulevaisuudesta ja asuntolainasta. Minä, minun kattoni - oman katon alla omassa kodissamme. Sateelta ja vihalta suojassa.
Ette te ymmärrä! Joten älkää tuomitko!
Valosäteiden helmeilevä tanssi palauttaa minut todellisuuteen, jossa huuleni rohtuneisuus korjataan huulirasvalla, eikä neitsytoliiviöljyllä. Kunpa vain voisin suudella itseni kuntoon. Voi luoja, lähetä minulle enkeli harrastamaan vulgaaria ja eläimellistä seksiä minun ja perheeni kanssa.
AJATUS…
…täytyy palauttaa ajatus.
Hmmm..
Hmmm..
Kyllä, minä olen ihminen. Olen ihminen ja olen yksin. Olen yksin joten minulla ei ole ystävää. Minulla ei ole ystävää joten minulla on tylsää. Siksi minulla on ajatus. Kaikki on lähtöisin ajatuksesta. Voin olla kuningas, tuhota ilkeiden lasten hiekkalinnat lasersäteillä. Voin puhua Jimi Hendrixin kanssa taiteesta meidän omalla universaalilla äidinkielellämme, jota ei vielä puhuta yhdessäkään maassa. Voin pelastaa tusinan vauvoja käärmeen hyökkäykseltä solmimalla pedon vauvan ympärille. Vauva kyllä hoitaa loput.
Nyt!
Johtopäätös (vaikka en sellaista hakenutkaan)
Tämä on kehittävää, ei painonnosto, eikä sudokut. Ei lääkärikirjat, ei internet. Mieli on kehitettävä, vaikka sille ei ole aikaa. Eikä se näy, mutta jos näkyisi, olisi pääni kuin kuumailmapallo. Ja sitähän te kadehtisitte.
Työn tiedot
Puolen tähden hotelli
Jussimo
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 408 sanaa» Työ lisätty: 13.03 - 2008» Kommentoitu: 11 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 4 kerta(a)
Tietoa työstä:
kirjoi.tin
Kommentit
simple
09:45 // 13.03 - 2008
"Voin pelastaa tusinan vauvoja käärmeen hyökkäykseltä solmimalla pedon vauvan ympärille. Vauva kyllä hoitaa loput."
Repesin. Ehkä se ei ole toivottavaa, eikä edes soveliasta. Mutta tuo oli (minun) mielestäni ehkä koko tekstin paras kohta. Tämä koko juttu oli kyllä aikas mainio. Ehkä olen jokseenkin jäävi sanomaan, sillä itse suollan ajatuksenvirtaa aina silloin tällöin. Joskus ja jouluna. Joten uppoaa minuun aina yhtä pehmeästi. Mutta todella todella hyvä.
*suosikoi*
Feral
11:01 // 13.03 - 2008
Viihdyttävää ja selkeää ollakseen näinkin sekavasta mielentilasta syntynyt teksti.
kuroirisu
11:17 // 13.03 - 2008
ei jumankauta... tämmöstä tekstiä tulee todella häiriintyneestä ihmisestä. tai sitten vaihtoehtoisesti on joko pahasti jonkun aineen vaikutuksen alaisena tai muuten vaan supervilkas luonteinen.
hitto mä repesin jo tuossa marsunraiskauskohdassa.
tälle ei muuta voi kun suosikoida.
magpie
13:05 // 13.03 - 2008
Joko tämä on Taidetta tai sitten jollain on a) tylsää, b) unohtunut käydä hakemassa kuukauden satsi apteekista, c) jollakulla on vä-ä-ähän vinksahtanut huumorintaju.
dbgirl
20:12 // 14.03 - 2008
Yleensä en jaksa lukea netistä pitkiä pätkiä, mutta jo tämän aloituslause sai pyörtämään päätökseni tällä kertaa. Se on erittäin hyvä! Todella tehokkaita alkulauseita näkee kovin harvoin :/
Tuo ”Varokaa!” Huutavat ihmiset pitäisi olla käsittääkseni muodossa "Varokaa!", huutavat...
Outoa, toimivaa tajunnanvirtaa. En voi olla tykkäämättä :D
Lohisammakko
08:43 // 18.03 - 2008
Mjau, sanoin lemmenlaivankapteenin seitsemäs sydän, mitä hän hartaasti piteli laatikossa suojellakseen sitä maailman dualistiselta individualismilta. Tytöt katsoivat kummaksuen pientä kääpiötä kolossaan ja päättivät yhdessä olla erilaisia.
ssherlock
16:15 // 20.03 - 2008
Yleensä toisten tekstejä lukiessani sanon, mitä itse muuttaisin, lisäisin tai poistaisin tekstistä. Tässä ei ole mitään mitä pitäisi muuttaa. Yksinkertaisesti loistavaa, pidän ja paljon.
Jepa
14:01 // 26.05 - 2008
Jee! Tykkään, pidän, nauran. Voi herättää oksennus refleksin, työntää sen takaisin ja saada lukijan tuntemaan itsensä idiootiksi ajatellessaan edes oksentamista! ihailen tämmöistä "tabuilla leikkimistä", hyvin rohkeaa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!