Kaunokirjallisen työn esitys
Vaan rampauttaa pysyvästi .
En osu kadulla heihin
jotka menevät sinne mistä minä tulen,
en vaikka kuinka toivoisin.
Laulan huulieni sisäpuolelle
kovia sanoja,
niitä huudetaan eteisissä
jotta muistettaisiin rakastaa.
Ja kun ne huutaa
niin joku ottaa aina syliin.
Haluaisin uuden kodin
mutta enhän ole koskaan oikeasti
ollut täälläkään, ainoastaan
viettänyt sumusilmin aamupäiviä,
juhlinut yöllä vain yhteen
vieraiden tanssiessa päät kiinni kattolamppuun.
Laitan kesäkengät jalkaan
ja leikin odottavani kotiintulijaa.
Lakkasin etsimästä sinua
vasta ihan äskettäin,
silloin kun oli jo kauniimpaa
olla löytämättä
ja upota peittoihin ja tyynyihin
ja hiekkadyyneihin ja aamuaurinkoon
kuin elää yksin ollakseen toiveikas.
Päiväunistani
erotan yhä sinuja,
lehmuksilla vain on tapana vaihtaa kasvupaikkaa.
Vaan rampauttaa pysyvästi .
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 134 sanaa» Työ lisätty: 16.03 - 2008» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kun alan polttaa crackit sotkuhiuksisena niin minulla ja elokuvilla on se ero että elokuvissa joku on aina kuulemassa kun sanoo että "vie mut pois".
Tulen aina kaipaamaan sinua, yksityiskohdat vain muuttuu. Esimerkiksi se millaisesta parisängystä herätään kesäkuun ensimmäisenä päivänä.
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!