Kaunokirjallisen työn esitys
Miksei ole tarttunut minuun, tuo pyhä voima joka ajaa suomalaisia eteenpäin?
Miksei ole tarttunut minuun luterilainen työmoraali ja jumalanpelko (jopa jumalan pienellä kirjoitin)?
Miksei tarttunut jo äidinmaidosta pelko kohti yritysjohtoa, maata, uskontoa ja kapitalismia, miksen pelkää poliisia?
Jos joku voisi vastata, niin ehkä muuttuisin paremmaksi, kelvolliseksi ihmiseksi, jolle sukulaiset eivät naura.
Miksei ole tarttunut minuun muiden maiden pelko ja tunne siitä, että kohta korpiryssä hyökkää kimppuun?
Miksen puhu pahaa ulkolaisista ja haastaa riitaa nakkikioskin jonossa, kohden hipiää tummanlaista, ennen kuin pääsen karkuun?
Miksei minulle suotu mahdollisuutta jo koulussa tulla mustalaisten ryöstämäksi? Miksei annettu neekerin viedä minulta vaimoa?
Jos joku antaisi minulle edes kokemuksen parin kelvottoman, niin ehkä silloin tietäisin, mistä paitsi jään.
Miksei ole tarttunut minuun viinanhimon voimavara? Miksei juopottelun mahti löytänyt minusta pesää?
Miksei isäni näyttänyt kaapinpaikkaa ja tarjonnut saunassa olutta (tai kummisetä, eno mikälie)?
Jos olisi tarjonnut paukun pari niin olisinko tässä nyt ja näin, vai pullo kädessä oikeinpäin?
Ja miksen jo yläasteella lähtenyt viikonloppua viettämään, perjantain uhrijuhlaa kaupungin pauhuun eksymään?
Jos olisin antanut pullolle edes promillen itsestäni... Olisinko parempi ja helpompi ihminen?
Miksei minulle laulettu enempää itkuvirsiä?
Kerrottu tarinoita menneiltä noilta, kansalaissodan valkoisista, talvisodan kauheuksista?
Miksei annettu minulle jo pienenä nektaria karvasta varman tappion, hallan vaaran varmaa?
Otteen varteen vahvan jos laittaa, niin silloin saan sen naisenkin.
Rahaa ja vaikutusvaltaa sillä saa, jos osaa oikein toisten tekemät hedelmät poimia ja talteen pankkiin tallettaa.
Mutta jos ei tule toimeen miesten kanssa, niin mistä sitä valtaa noihin saa?
Miksei siis iskenyt kuin jumalainen salama minuun tuo perisuomalainen malli?
Miksei annettu minulle sitä mikä niin monelle täällä sopii?
Mitä antaisinkaan päivästä sateisen katuojan pohjalla, yksin kravatteineni firman kylmällä huipulla tai kotona naisen kasvot niin kauniilla sinisillä ruhjeilla.
Sillä sitä tuntuu oikea elämä olevan... Ja siispä kysyn: olenko vain harhaa, koska vapaus sinisen ja valkoisen ei minussa toteudu lain?
Työn tiedot
Värit ovat vapauden
Apostolinkyyti
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 286 sanaa» Työ lisätty: 17.03 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Pohdiskelua osittain oman elämän pohjalta, mutta myös muun kotimaan kannalta. Tuskin se elämä parempaa silloin olisi, mutta kysyn vaan olisiko se helpompaa?
Kommentit
Afraid
23:53 // 17.03 - 2008
Kohosi sellainen ironinen hymynpilke suupieleen kun tätä luki, kyllä se on lottovoitto syntyä Suomeen. Tuntuu että turhan harvoin sitä tässäkään maassa osataan peiliin katsoa ja jotenkin se tätä lukiessa muistui erityisen terävänä mieleen, mikä varmaan se tarkoituskin. Itsekkin huomannut että se on selvästi nuoressa ihmisessä jokin omituinen vika ja käsittämättömyys jos ei viina maistu ja sen vitutuksen pohjalta muutkin kohdat avautuivat paremmin.
Ironista huomata kuinka olet käyttänyt perisuomalaisia sanoja perisuomalaista arvostellesasi ja kääntänyt ne perustarinat poskelleen, että ehkä tämän ei oikeasti kuulukkaan mennä näin, vaikka kaveriporukassa tästä kovasti kerskaillaan. Kysymysmuodot toimivat myös, mutta itse olisin asetellut rivit toisin. Nyt jää vaikutelma että olet vain kirjoittanut summassa lauseita kahdelle rivillä joiden loppuessa pakosta kolmannelle. Viimeisen lauseenlopun sanajärjestys myös tökkää, mielestäni jotenkin väkinäisen juhlallinen tai runollinen eikä sovi muuhun tekstiin. Kokonaisuudessaan toimiva teksti joka piti lukea useampaankin kertaan, omalla tavallaan ovela.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!