Kaunokirjallisen työn esitys
Ilman tähtiä
Kuu luo valoa,
heikkoa kajoa
kalpeille kasvoilleni.
Tuo mieleeni satuja,
lapsena tarvottuja latuja,
jotka veivät aidon elämän lähteille.
Mutta nyt olen vain sairas,
heikko ja hauras.
Ja kuu on ainut ystäväni.
Sitä tarvitsen täällä pysyäkseni.
Et olisi saanut lähteä.
Sanoit vain minulle:
”Sinulla on kuu, sinulla on tähdet,
ne ovat ystäviäsi nyt,
ovat sitä silloinkin kun täältä lähdet.
Et sinä minua enää tarvitse.”
Ja koska olen vain sairas,
heikko ja hauras,
ja kun tänä yönä,
tänään kun on aika lähteä
en näe pilvien takaa ainuttakaan tähteä.
Kuu luo valoa,
heikkoa kajoa
kalpeille kasvoilleni.
Tuo mieleeni satuja,
lapsena tarvottuja latuja,
jotka veivät aidon elämän lähteille.
Mutta nyt olen vain sairas,
heikko ja hauras.
Ja kuu on ainut ystäväni.
Sitä tarvitsen täällä pysyäkseni.
Et olisi saanut lähteä.
Sanoit vain minulle:
”Sinulla on kuu, sinulla on tähdet,
ne ovat ystäviäsi nyt,
ovat sitä silloinkin kun täältä lähdet.
Et sinä minua enää tarvitse.”
Ja koska olen vain sairas,
heikko ja hauras,
ja kun tänä yönä,
tänään kun on aika lähteä
en näe pilvien takaa ainuttakaan tähteä.
Työn tiedot
Ilman tähtiä
eveveve
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 69 sanaa» Työ lisätty: 24.03 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
ehdotan, että luette ajatuksen kanssa, sillä tämä runo, vaikka onkin sinänsä helppo, eikä paljoa tarvitse ajatella ymmärtääkseen ideaa, silti tämä ei aukene täysin ihan kamalan helposti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!