Kaunokirjallisen työn esitys
Sinä aamuna taivas nauroi maailmalle ja sinä aamuna minä juoksin ulos paljain jaloin. Sinä aamuna äiti huusi perääni ja sinä aamuna minä nousin ylös tunkkaiselta lattialta.
Äidin huuto yritti ehtiä perääni, varo, siellä on lasinsirpaleita, et sinä voi juosta ulkona paljain jaloin! Mutta minä nauroin, nauroin aidosti, hymyilin ääneen enkä välittänyt kiiltelevistä ja terävistä palasista jotka satuttivat pahasti. Taivas nauroi onnelleni ja tuuli antoi vauhtia juoksulleni.
Juostuani itselleni punaiset posket ja hikikarpalon otsalle pysähdyin ja käännyin katsomaan taakseni. Kaukana näkyi pieni talo, minun kotini, jonka ikkunat olivat mustat ja pimeät, niin lohduttomat että minua itketti katsoa niitä. Pihapolku oli lähes puhki tallottu, puut olivat ruskeita ja kuolleita ja katossa oli sadepisaroiden kokoisia reikiä. En minä tuonne halua palata, ajattelin, en enää koskaan!
Silloin näin toisen juoksijan. Se hymyili, nauroi, oli ainakin yhtä iloinen kuin minä, sen hiuksissa tanssi aurinko ja sen silmissä oli ainakin tuhat taivaalta pudonnutta tähteä. Se juoksi suoraan minua kohti ja sen sydämessä oli juuri minun kokoiseni aukko.
Hetken aikaa katseltuani toisen juoksua huomasin omassa sydämessäni aukon, ehkä juuri sille juoksijalle sopivan kokoisen. Sillä hetkellä minä tiesin, se on tuon juoksijan aukko, se kuuluu minun sydämeeni eikä se saa sieltä lähteä pois.
Minä juoksin sen toisen sydämeen ja sinne minä jäin, enkä minä aio tulla pois ennenkuin pihapolku on tallottu puhki.
Työn tiedot
Eikä tämä pihapolku saa kulua puhki
tytt
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 210 sanaa» Työ lisätty: 26.03 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tämän novellin lisäämistä epäröin kauan ja hartaasti, ei yhtään normaalia minua enkä minä tiiä miten sain tämmösen aikaseksi. Tai no, jonku rakkaustyypin vikahan tämäKIN on mutta siisniin.
Kommenttia, yks näistä hyvin harvoista ilosista novelleista :D
Kommentit
A-molli
18:50 // 26.03 - 2008
Ainakin erilainen novelli!
Alku oli hyvin kuvailtu, ja eteni mallikkaasti. Loppu oli sitten jotenkin ei niin seliteltyä, miksi siellä oli hänelle sopiva aukko, miten se niin nopeasti loppujen lopuksi sitten löytyi? Miltä se tuntui? Nämä kysymykset jäivät vähän mietityttämään. Muuten kyllä hyvä novelli. :)
skeema
19:11 // 05.07 - 2008
Luin tarinan, ja luin vielä kerran otsikon, ja mykistyin. Loistava!
Alussa tytön ajatteli olevan vasta pieni lapsi, mutta loppu viittaa ehkä johonkin muuhun.
Pidän tästä todella, pitää lukea uudestaan ja uudestaan :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!