Kaunokirjallisen työn esitys
Sadan metrin pudotus vain askeleen päässä,
kurotellen reunan yli
haron ilmaa käsilläni
”tahdon jotain mistä pitää kiinni”
koska tulevaisuus on iso
suuri
valtava
tai ehkei sitä ole ollenkaan,
samapa tuo,
pistän silmäni kiinni ja kuvittelen maan katoavan altani.
Heitän jalat reunan ylitse
annan tuulen heiluttaa niitä
edestakaisin
miksi missään ei koskaan ole tieviittoja
joissa lukisi
”mene tänne”
missään ei koskaan ole valmiita paikkoja
”tätä sinä tahdot”
miksi aina tarvitsee päättää
vaikka ei ikinä tahtoisi
kukaan ei kirjoita oikeita vastauksia
”päätökset ovat kovia
sattuvat ja kolisevat
tekevät mustelmia
murtavat luita”
paitsi jos ne ovat oikeita.
Työn tiedot
Täällä ei koskaan ole tienviittoja
Tapuli
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 72 sanaa» Työ lisätty: 26.03 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ja siltikin ne joskus murtavat luita ja hakkaavat pieniä mustelmia.
Tulevaisuus se nyt vaan ahdistelee taas.
Kommentit
Kaskelotti
22:31 // 26.03 - 2008
mmmm niinpä joskus on vaan niin vaikeeta päättää :D pidän rivityksestä ja heittomerkeillä merkikityistä lauseista. tässä ei oo silleen mitään ylihienoja vertauksia ja metaforia, mutta tykkään tästä tälläsenään, ehkä vähän koruttomana. lopetus on ihan hunajaa <3 ekaan säkeistöön muuttaisin (oma mielipide) kurotellen--->kurottelen. mutta pikkujuttuja vaan. tää runo pistää miettimään, että oikeastaan parempi vaan niin, että saa päättää itse. tykkään ja mahtava otsikko
Aniline
22:10 // 19.04 - 2008
Muakin ahdistaa tulevaisuus niin paljon että ei oo mahdollistakaan. Tää on hyvä. Mustakin otsikko on oikein upea. Jokin tässä runossa on, ettei ole niin sujuva kuin voisi olla. Mutta tykkään joka tapauksessa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!