Kaunokirjallisen työn esitys
Jouluaatto
Talven ensimmäinen lumisade satoi alas räntänä. Kadut olivat ihmisistä autiot, ja laskeutuva kosteus häivytti äänet alleen. Silja värjötteli punaisen sateenvarjon alla bussipysäkin metallisen tolpan juuressa. Hänen kenkänsä olivat kastuneet jo aikoja sitten ja sormikkaatkin olivat jääneet kotiin.
Viimeinen kynttilävuorobussi kaarsi vihdoin kulman takaa näkyviin. Silja tavoitteli hymyä ja puristi sateenvarjottomassa kädessään olevan paketin tiiviimmin rintaansa vasten. Hän oli käärinyt paketin siniseen kiiltopaperiin ja neulonut sisälle valkoiset lapaset.
Himmeästi valaistun linja-auton takaovi avautui sihisten, ja Matias astui ulos kädet taskuissa, pää painuksissa. Hän jäi seisomaan paikalleen ja hetkessä räntäsade oli kastellut hänen ruskeat hiuksensa. Vesihelmet tippuivat hitaasti hiusten kärjistä otsalle, kunnes Silja astui lähemmäs ja silitti ne pois.
- Kiva että tulit, Silja kuiskasi ja tavoitteli Matiaksen silmiä. Hiljaisuus.
- Mä toin sulle lahjan, hän jatkoi. Matias nosti päänsä hämmentyneenä, mutta katsoi silmien sijaan Siljan päälaen yli tytön takana olevia kerrostaloja.
- Kiitos, hän murahti, tarttui siniseen pakettiin ja pisti sen takkinsa sisään. Silja uskalsi hymyillä jo oikeasti, hän astui vielä vähän lähemmäs toista. Katulamppu heidän vieressään syttyi vaaleanpunaisena ja alkoi vaihtaa väriä keltaiseksi.
- Jos seisoo katulampun alla, kun se syttyy, saa toivoa, Silja kuiskasi hippunen toivoa äänessään kohottaen sateenvarjonsa molempien ylle.
- Mitä sä toivoisit? Matias kysyi ja laski paljaan kätensä tytön olkapäälle. Silja otti pojan ranteesta kiinni ja piti siitä tiukasti, kuin ei aikoisi koskaan päästää irti.
- Toivoisin, että unohtaisit, hän sanoi kyyneleet jo valmiiksi silmissään. Matias ravisti kätensä vapaaksi, oli hetken hiljaa ja lähti kävelemään kotiinsa kaupungin toiselle laidalle. Hän ei katsonut taaksensa, piti kädet housujen taskuissa ja pään painuksissa.
Silja jäi pysäkille sateenvarjon alle maailman kokoinen tyhjä aukko vierellään. Pakkanen oli noussut, kyyneleet jäätyivät poskille, ja räntä vaihtui lumeksi. Jossain takana kerrostaloasunnossa onnellinen perhe lauloi joululauluja
Talven ensimmäinen lumisade satoi alas räntänä. Kadut olivat ihmisistä autiot, ja laskeutuva kosteus häivytti äänet alleen. Silja värjötteli punaisen sateenvarjon alla bussipysäkin metallisen tolpan juuressa. Hänen kenkänsä olivat kastuneet jo aikoja sitten ja sormikkaatkin olivat jääneet kotiin.
Viimeinen kynttilävuorobussi kaarsi vihdoin kulman takaa näkyviin. Silja tavoitteli hymyä ja puristi sateenvarjottomassa kädessään olevan paketin tiiviimmin rintaansa vasten. Hän oli käärinyt paketin siniseen kiiltopaperiin ja neulonut sisälle valkoiset lapaset.
Himmeästi valaistun linja-auton takaovi avautui sihisten, ja Matias astui ulos kädet taskuissa, pää painuksissa. Hän jäi seisomaan paikalleen ja hetkessä räntäsade oli kastellut hänen ruskeat hiuksensa. Vesihelmet tippuivat hitaasti hiusten kärjistä otsalle, kunnes Silja astui lähemmäs ja silitti ne pois.
- Kiva että tulit, Silja kuiskasi ja tavoitteli Matiaksen silmiä. Hiljaisuus.
- Mä toin sulle lahjan, hän jatkoi. Matias nosti päänsä hämmentyneenä, mutta katsoi silmien sijaan Siljan päälaen yli tytön takana olevia kerrostaloja.
- Kiitos, hän murahti, tarttui siniseen pakettiin ja pisti sen takkinsa sisään. Silja uskalsi hymyillä jo oikeasti, hän astui vielä vähän lähemmäs toista. Katulamppu heidän vieressään syttyi vaaleanpunaisena ja alkoi vaihtaa väriä keltaiseksi.
- Jos seisoo katulampun alla, kun se syttyy, saa toivoa, Silja kuiskasi hippunen toivoa äänessään kohottaen sateenvarjonsa molempien ylle.
- Mitä sä toivoisit? Matias kysyi ja laski paljaan kätensä tytön olkapäälle. Silja otti pojan ranteesta kiinni ja piti siitä tiukasti, kuin ei aikoisi koskaan päästää irti.
- Toivoisin, että unohtaisit, hän sanoi kyyneleet jo valmiiksi silmissään. Matias ravisti kätensä vapaaksi, oli hetken hiljaa ja lähti kävelemään kotiinsa kaupungin toiselle laidalle. Hän ei katsonut taaksensa, piti kädet housujen taskuissa ja pään painuksissa.
Silja jäi pysäkille sateenvarjon alle maailman kokoinen tyhjä aukko vierellään. Pakkanen oli noussut, kyyneleet jäätyivät poskille, ja räntä vaihtui lumeksi. Jossain takana kerrostaloasunnossa onnellinen perhe lauloi joululauluja
Työn tiedot
Jouluaatto
dirtyoldsock
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 273 sanaa» Työ lisätty: 26.03 - 2008» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Miks sataa lunta vaikka on kevät.
Tilannenovelli kesäkuulta.
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!