Aiheet
| Vinkit ja kysymykset ∫ Miksi peilikuva miellyttää silmää? | Sivu 1 |
|---|
| KaleviH | Lähetetty: 09.06 - 2012 / 05:01 | |
 |
Kysymys, joka innoitti minut tälle foorumille rekisteröitymään, onni sinänsä, täällähän näyttää meininki ihan kivalta. Saatan tässä tehdä itsestäni kerralla hämmentävän tapauksen, mutta asiaan on aika saada selvyys, joten menköön. Pitkiin aikoihin en ole onnistunut maalaamaan teosta, johon olisin lopputuloksena järin tyytyväinen. Usein tapanani on etsiä maalauksiini päätyviä virheitä katselemalla työtäni peilin kautta("uudessa valossa" näyttäytyvä kuva auttaa kiinnittämään huomion eri asioihin, kaipa se näkeminen ylipäänsä on jotenkin toispuoleista sekin). Olen kuitenkin huomannut, että lähes poikkeuksetta pidän työni peilikuvasta itse alkuperäistä työtä enemmän. Se ero ei tosiaankaan ole mitään, että "jos pitäisi valita, niin tuo on parempi". Sen sijaan alkuperäinen kuva tuntuu usein suorastaan luotaantyöntävältä, kun taas peilikuva näyttää mielestäni paljon elävämmältä, syvyysvaikutelma näyttäytyy paremmin ja niin edelleen. Nyt sain päähäni kokeilla samaa digitaalisin avuin tietokoneelleni arkistoiduilla kuvilla töistäni vuosien varrelta, sama efekti toistuu. Mistähän tämmöinen ilmiö mahtaa johtua, ja mistä lie saanut alkunsa? Hassuna yksityiskohtana muutamaa vuotta vanhempien töitteni kohdalla tätä ilmiötä tuntuu esiintyvän huomattavasti vähemmän. Vaihtoehtoisesti joku varmaan osais kertoa, miten onnistun vastaisuudessa maalaamaan olemattomien teosteni peilikuvien kaltaisia töitä, heh juum... Voin laittaa esimerkkikuvia, jos se vaikkapa selkeyttäisi asiaani. |
|
| SpesEstMortuus | Lähetetty: 09.06 - 2012 / 11:23 | |
|
|
KaleviH kirjoitti: Kysymys, joka innoitti minut tälle foorumille rekisteröitymään, onni sinänsä, täällähän näyttää meininki ihan kivalta. Saatan tässä tehdä itsestäni kerralla hämmentävän tapauksen, mutta asiaan on aika saada selvyys, joten menköön. Pitkiin aikoihin en ole onnistunut maalaamaan teosta, johon olisin lopputuloksena järin tyytyväinen. Usein tapanani on etsiä maalauksiini päätyviä virheitä katselemalla työtäni peilin kautta("uudessa valossa" näyttäytyvä kuva auttaa kiinnittämään huomion eri asioihin, kaipa se näkeminen ylipäänsä on jotenkin toispuoleista sekin). Olen kuitenkin huomannut, että lähes poikkeuksetta pidän työni peilikuvasta itse alkuperäistä työtä enemmän. Se ero ei tosiaankaan ole mitään, että "jos pitäisi valita, niin tuo on parempi". Sen sijaan alkuperäinen kuva tuntuu usein suorastaan luotaantyöntävältä, kun taas peilikuva näyttää mielestäni paljon elävämmältä, syvyysvaikutelma näyttäytyy paremmin ja niin edelleen. Nyt sain päähäni kokeilla samaa digitaalisin avuin tietokoneelleni arkistoiduilla kuvilla töistäni vuosien varrelta, sama efekti toistuu. Mistähän tämmöinen ilmiö mahtaa johtua, ja mistä lie saanut alkunsa? Hassuna yksityiskohtana muutamaa vuotta vanhempien töitteni kohdalla tätä ilmiötä tuntuu esiintyvän huomattavasti vähemmän. Vaihtoehtoisesti joku varmaan osais kertoa, miten onnistun vastaisuudessa maalaamaan olemattomien teosteni peilikuvien kaltaisia töitä, heh juum... Voin laittaa esimerkkikuvia, jos se vaikkapa selkeyttäisi asiaani. Hmm en oikeastaan osaa sanoa tuohon maalauskysymykseen mitään, mutta topicci pisti silmään. Olen meinaan huomannut saman seikan monen ihmisen kohdalla, aina kun näkee oman naaman peilissä reaktio on: "Hyi helvetti, miten ruma" tms. negatiivista. Olenkin sitä miettinyt, oisko tuo joku ihmisen perusluonto tms. koska yleisesti omat asiat, jopa silloin kun on yksin, eivät miellytä silmää. Eli vaikka olisit yhtä kaunis kuin lumikki, pidät itseäsi rumana. Mietinpä vaan, että mahtaako sama päteä maalauksiinkin. |
|
| IGOR | Lähetetty: 09.06 - 2012 / 11:36 | |
 |
Oliskohan se siinä kun sitä maalausta on tuijottanu tekovaiheessa niin paljon, että peilikuva näyttää jotenkin uudelta ja tuoreelta. Jos se luo sellaisen näkökulman mihin ei ole tottunut, kun taas se oikea versio on jo valmistumisvaiheessaan vähän kulunut. Se periaatteessa selittäis miksi tämä peilikuvahomma ei toimis vanhempien töiden kanssa, ne ei ole enää niin tuttuja kun et ole tuijottanut niitä pitkään aikaan niin intensiivisesti kuin vasta äsken tuotettuja teoksia. Jos ymmärrät mitä yritän selittää :D Yumy.. gonna get me sum roadkill.. |
|
| nemesis | Lähetetty: 12.06 - 2012 / 15:43 | |
 |
Mielenkiintonen "ongelma" sulla, itsehän käytän samaa tekniikkaa digitaalisessa maalaamisessa. Veikkasin, että voisi johtua kuvan lukutavasta. Kuten tekstissä, myös kuvissa on vähänkuin ns. "länsimainen" ja "itämainen" lukutapa, eli länsimaalaiset "lukevat" kuvan vasemmalta oikealle. Joten perspektiivi ja objektien sijoittelu/järjestys vaikuttaa. Joten kuvittelisin, että työssäsi on enemmän itämainen sijoittelu/järjestys tai "suunta" ja siksi peilin kautta siinä on "länsimainen" lukusuunta ja siksi miellyttää enemmän sua, koska "luet" kuvan vasemmalta oikealle. Luin tästä asiasta joskus jossain, mutta täähän on vain mun teoria asiasta joten ei ole ihan varmaa tietoa. =) |
|
| Oner | Lähetetty: 13.06 - 2012 / 10:43 | |
 |
Teoriaa, joka ei perustu mihinkään järkevään, mutta sanon nyt kuitenkin: Ihminen on tottunut näkemään itsensä lähinnä peilin kautta, mikäli kasvot eivät ole symmetriset, niin usein ihminen näyttää mielestään tyhmältä kaikissa kuvissa, mutta on enemmän sinut peilikuvansa kanssa. Mahtaisiko sama liittyä jollain tapaa tähän? Varsinkin jos piirrät paljon lähi-/puolilähikuvia ihmisistä, niin tässä voisi olla jotain perää. #Nikon @IRCnet Blogi: http://hooaajii.blogspot.com/ |
|
| Lopeta aiheen seuraaminen | Näytä seuraava aihe / Näytä edellinen aihe | Sivu 1 |
|---|